Valmennusseminaarit
yleisurheilukoulun ohjaajille ja aktiivisille vanhemmille. Illan aikana Haapakoski valotti kuulijoille monipuolisesti pikajuoksun ja aitajuoksun valmennuksen perusasioita. Haapakosken oma pitkä ja ansiokas valmentajaura auttoi tuomaan illan aikana käsitellyt asiat hyvin käytännön läheisesti esille. Toki mukaan olisi mahtunut paljon enemmänkin kuulijoita, muidenkin lajien parista.
Illan yhtenä johtoajatuksena oli nimenomaan nuorten valmennukseen liittyvät erityispiirteet. Lasten ja nuorten urheilussa tärkeimpiä tavoitteita on saada mahdollisimman moni hyvän ja terveellisen harrastuksen pariin. Haapakoski korosti erityisesti sitä, että jo pelkkä aktiivinen mukana oleminen on yksi tärkeimpiä tavoitteita lasten urheilussa, pelkät tulokset eivät saa olla etusijalla vielä tässä vaiheessa. Lasten ja nuorten parissa työskennellessä olisi tärkeää pystyä säilyttämään lapsen luontainen innostus urheilua kohtaan. Pelkällä kilpailuttamisella ja liian totisella tulosten korostamisella onnistutaan vain vieraannuttamaan nuoret urheilun parista. Toisaalta niille nuorille, joilla on selvästi lahjoja urheilemiseen ja jotka ovat innostuneet lajista, on annettava mahdollisuus monipuoliseen ja tehokkaaseen harjoitteluun. Harjoittelun pitäisi sisältää mahdollisimman monia eri lajeja eikä lapsen saisi erikoistua liian aikaisessa vaiheessa tiettyyn lajiin. Tässä asiassa Haapakoski korostaakin vanhempien ja valmentajien vastuuta. Hän on huolestunut siitä, että vanhemmat saattavat jopa rajata lastensa harrastuksen tiettyihin lajeihin jo hyvinkin aikaisessa vaiheessa.
Haapakoski korostaa juoksemisen merkitystä kaikkien urheilulajien perustaitona. Hyvä juoksutaito on välttämätön perusta paitsi yleisurheilussa myös eri palloilulajeissa. Tästä Haapakoski pitää hyvinä esimerkkeinä Jokisen veljeksiä, jotka harrastivat monipuolisesti eri lajeja, ennen kuin rupesivat panostamaan erityisesti jääkiekkoon. Jussin nimissä on edelleenkin voimassa oleva piirinennätys sekä 12- että 13-vuotiaiden poikien 60 metrin aidoissa. Juho oli vuonna –93 valtakunnan tilastokärki 150 metrillä. Juoksutekniikan kehittymiselle otollisinta aikaa on 13 - 15 vuoden ikäkausi. Tällöin olisikin tärkeää, että lahjakkailla ja innokkailla nuorilla olisi mahdollisuus saada asiantuntevaa opastusta harrastuksessaan.
Siinä vaiheessa, kun aktiivisimmat nuoret haluavat panostaa enemmän urheiluharrastukseensa, ammattitaitoisen valmentajan merkitys korostuu. Haapakoski korostaa valmentautumisessa suunnitelmallisuuden merkitystä. Vuosisuunnitelmaan pitää paneutua huolella ja siihen pitää myös sitoutua, niin valmentajan kuin urheilijan. Harjoitusohjelma tulisi tehdä lyhyille ajanjaksoille ja sen toimivuutta pitäisi voida tarkkailla jatkuvasti. Haapakoski korostaa valmennuksessa erityisesti levon ja rasituksen suhdetta. Usein kuullaan huippu-urheilijoiden ja valmentajien puhuvan ylikunnosta, vaikka todellisuudessa on kyse ylirasituksesta, jolloin ei olla oikeastaan missään kunnossa. Hyvä rasitustilan mittari on Haapakosken mukaan urheilijan unettomuus. Hyvässä kunnossa olevalle urheilijan ei tarvitse pyöriä sängyssä unta odottelemassa.
Illan aikana keskusteltiin paljon Antti Haapakosken valmentautumisesta ja urheilu-urasta, joka on luonnollisesti lähinnä Pentti Haapakosken sydäntä. Antin uran tarkastelu toi monet huippu-urheilijan arkeen liittyvät asiat konkreettisesti esille. Nuorten urheilukoulutoiminnassa Haapakosken Pentin tapaisten ammatti-ihmisten tieto-taito on korvaamattoman arvokasta. Varsinkin pienillä paikkakunnilla olisikin erittäin tärkeää, että tällaista ammattitaitoa osattaisiin käyttää hyväksi, aivan samalla tavalla muissakin lajeissa kuin yleisurheilussa.
Junkkareiden yleisurheilujaosto jatkoi Tarmo Ängeslevän aloittamaa valmennusluentosarjaa. Nyt siirryimme yleisestä valmennustietoudesta yksityiskohtaisempaan lajinomaisen valmennuksen piiriin. Yli parinkymmenen hengen yleisö sai kuunnella ja osallistua juoksija Maija Kukkohovin ja valmentajansa SUL:n kestävyysjuoksun lajipäällikkö Jouni Kykyrin vetämään valmennustilaisuuteen.
Jouni Kykyri kertoi juoksijan urasta. Ensimmäinen vaihe ajoittuu 6-12 vuoden ikään jolloin tärkeintä on saada alkuinnostus ja elämyksiä sekä harrastaa monipuolista liikuntaa. Toisessa vaiheessa (12-20 -vuotiaana) siirrytään perusharjoitteluvaiheeseen. Tällöin olisi tärkeää muodostaa ryhmiä, tiimejä tai talleja joissa murrosikäiset paremmin pysyisivät mukana urheilussa. Vasta tässä vaiheessa harjoitusohjelmat tulevat ajankohtaiseksi ja harjoittelun luonne muuttuu vähitellen vaativammaksi. Kolmannessa vaiheessa tähdätäänkin sitten jo huipulle. Tällöin on tärkeää keskittyä lajinomaiseen harjoitteluun. Kukkohovi (29v) kertoi harrastaneensa myös hiihtoa kilpailumielessä aivan viime vuosiin asti mutta keskittyy vasta nyt juoksuun. Hiihtolenkit kuluvat edelleen ohjelmaan osana peruskestävyyden hankintaa.
Maijan saavutuksista kirkkain on maratonin Suomen mestaruus sekä pronssimitalit Kalevan kisojen 5000 ja 10000 metrillä. Tavoitteena olisi päästä mukaan Ateenan olympialaisten 2004 ja Helsingin 2005 maratonille. Harjoittelun ajoitus tähtää kuitenkin siihen, että kuntopiikki saavutetaan vasta 2006. Kestävyysurheilu vaatii pitkäjänteistä työtä.
Yleisö esitti vilkkaasti kysymyksiä Maijalle ja Jounille. Maijan harjoittelun määristä ja laadusta kuten yleensäkin eri ikäkausiin kuuluvista harjoitteista ja niiden määristä oltiin kiinnostuneita. Maija kertoi nuorille juoksijan aluille ravitsemuksen merkityksestä. Kuluttavaa kestävyysurheilua ei voi harrastaa ellei syö riittävästi, monipuolisesti ja mahdollisimman pian harjoittelun jälkeen. Liikaa ei voi syödä kun harjoittelu on kovaa.
Keskusteluiden jälkeen Maija teki kovan harjoituksen Diakonaatin juoksumatolla kauniilla tyylillään ja kyytiin uskalsi mukaan nuorista urheilijoistamme Jonna Karppinen. Tytöillä näytti kunto olevan hyvällä mallilla ajankohtaan nähden.
Kykyri oli huomioinut Kalajoen nuorisotyön tuottaneen lahjakkaita urheilijan alkuja ja hän oli kiinnostunut jatkamaan toimintamme tukemisessa. Ja koska tilaisuuksien ideoija valmennuspäällikkö Tuomo Mustolakin oli tyytyväinen tilaisuuden antiin ja mieli olisi tehnyt kuten varttuneemmalla miesväellä muutoinkin Maijan kanssa lenkille niin jatkoa seurannee kestävyysjuoksun kehittämisen rintamalla.
Seuraavaksi kuitenkin kuulemme oman kylämme valmentajagurua Pentti Haapakoskea pikajuoksun saloista. Korkeatasoiset tilaisuudet ovat avoimet kaikille asiasta kiinnostuneille, joten seuratkaa ilmoitteluamme. Monipuolinen yleisurheilu tarjoaa hyvän pohjan lajin kuin lajin harrastajalle ja kilpailijalle.
Kiitokset Kalajoen Diakonaatille puitteiden tarjoamisesta! jk
Valmennusilta Lokkilinnassa 16.1.2004
Tarmo Ängeslevä oli luennoimassa kalajokisille urheiluihmisille urheiluvalmennuksesta. Yleisurheilujaoston järjestämässä tilaisuudessa oli mukana 18 kuulijaa koostuen eri lajien harrastajista.
Ängeslevän pitkäaikainen ja monipuolinen kokemus eri lajien valmennuksesta antoi mukavaa perspektiiviä kuulijoille. Hän kertoi valmentajan roolista urheilijan kehityksen eri vaiheissa ja minkälainen on hyvä valmentaja. Hyvä valmentaja on ammattilainen, innostava, lajiylpeä sekä vaativa ja tavoitteellinen. Hän kävi lisäksi valmentajan tehtäviä läpi. Tässä painopiste oli urheilijan elämän kokonaisuuden huomioimisessa enemmän kuin
eri lajien fyysisissä harjoitteissa.
Ängeslevä kertoi myös valmentajan vastuusta valmennustapahtumassa. Tässä yhteydessä käsiteltiin harjoituksen johtamista, suunnittelua, toteutusta ja sisältöä. Kun valmennuksen toteutus koostuu suunnittelusta, harjoittelusta, seurannasta, palautteesta ja johtopäätöksestä sekä sitä seuraavista korjaavista toimenpiteistä, todettin valmennuksen ja johtamisen olevan hyvin samankaltaista elämän eri aloilla. Kilpailijan hän totesi onnistuneen kilpailijana silloin kun hän on saavuttanut oman huippunsa tulosurheilijana. Valmentajakin on tällöin onnistunut, jos urheilija on lisäksi tyytyväinen saavutukseensa vaikka ei olisikaan saavuttanut merkittäviä voittoja tai rikkonut ennätyksiä.
Lopuksi kuulimme mielenkiintoisen katsauksen Suomen hiihdon nykytilasta, taustoista
ja suunnasta mihin ollaan menossa. jk